Takaisin edelliselle sivulle selaimen Takaisin / Back -painikkeella

Henkiparannuksesta "pähkinänkuoressa"

Henkiparannuksella tarkoitetaan sellaista parannusmuotoa, jossa käytetään henkisistä lähteistä tulevia voimia ja energioita, joita kanavoimaan kontaktiparannuksessa henkiparantajan käsien päälle panemisen kautta sekä kaukoparannuksessa rukouksen, loitsujen ja/tai ajatuksen kautta.

Henkiparantajalla tarkoitetaan henkilöä, joka kanavoi henkisistä lähteistä tulevia energioita parannettavaan.

Piilevä parannuskyky, joka uinuu meissä kaikissa, herää, kasvaa ja kehittyy henkilöissä, jotka syvästi välittävät kanssaihmisistään ja haluavat auttaa heitä heidän sairauksissaan.

Tavallisimmat henkiparannuksen muodot ovat kontaktiparannus, loitsu/rukousparannus ja kaukoparannus.

Kontaktiparannuksella tarkoitetaan parannustilannetta, jossa sekä parantaja että parannettava ovat samassa paikassa samanaikaisesti läsnä.

Kontaktiparannusmenetelmät vaihtelevat parantajan mukaan. Jotkut parantajat ainoastaan pitävät parannettavan käsiä omissaan. Toiset pitävät käsiään parannettavan pään yläpuolella ja toiset taas liikuttavat käsiään eri puolella parannettavan kehoa pysähtyen johonkin kohtaan kun tuntevat sen tarpeelliseksi.. Jotkut parantajat saattavat pitää käsiään kevyesti parannettavan keholla, mutta useimmat pitävät käsiään pienen matkan päässä kehosta.

Parannustapahtuman tulee olla yksinkertainen ja aito ja parantajan tulee välttää huomiota herättäviä koreografioita.

Jokainen voi rukoilla itsensä tai toisen henkilön puolesta pyytämällä apua terveydellisiin tai muihin ongelmiin. Näihin rukouksiin vastataan niin täydellisesti kuin kukin yksilö vain sallii.

Henkiparannuksessa rukoilijan/loitsian ajatusmalli käynnistää prosessin, jossa parannusoppaan ohjauksessa energiaa käytetään parannettavan epätasapainon korjaamiseen. Sillä ei ole merkitystä onko henkilö läsnä tai jossain kauempana, sillä rukous kutsuu esiin tarkoituksenmukaiset parantavat energiat.

Sairauksien syyt

Ihminen on terve silloin kun hän elää sopusoinnussa itsensä, toisten ihmisten ja koko luomakunnan kanssa. Tällöin elämänvoima virtaa vapaasti fyysisessä kehossa. Ihmisen tietoisuuden kaikkien tasojen, henkisen, mentaalisen, emotionaalisen ja fyysisen tason tulee olla sopusoinnussa. Kun jotakin negatiivista ilmaantuu, harmoninen tasapaino häiriintyy ja syntyy ristiriidan ja sairauden tila.

Sairauden syitä on kahdenlaisia, sisäisiä ja ulkoisia, mutta useimmiten ne ovat sekoitus kumpiakin. Erittäin suuri ja yhä kasvava määrä ns. systeemisyistä sairauksista johtuu ihmisen sisäisestä epäsoinnusta, ja siitä syystä näitä sairauksia kutsutaankin psykosomaattisiksi.

Mentaalinen stressi ja negatiiviset tunteet kuten pelko, suuttumus, shokki, itsekkyys, ylpeys, viha, kauna, kateus, mustasukkaisuus, huoli, turhautuminen, vihamielisyys, torjunta ja kaikenlaiset sisäiset häiriöt aikaansaavat kehon kanavien sulkeutumisen, niin että elämänvoima virtaa hitaasti ja rajoittuneesta. Jokaisella epäsoinnun syyllä on oma vaikutuksensa kehoon ja se puolestaan synnyttää tietynlaisen sairauden, joka ajan mittaan muuttuu krooniseksi.

Tasapaino voidaan kuitenkin palauttaa kun vallitsevana ovat positiiviset mielentilat kuten rakkaus, ystävällisyys, epäitsekkyys, anteeksianto ja hyväntahtoisuus. Nämä stimuloivat terveitä elämänenergioita, joita ohjataan rajoittuneisiin toimintoihin, ja vähitellen ne vastavaikuttavat negatiivisten mielentilojen aiheuttamiin haittavaikutuksiin. Rentoutuminen ja meditoiminen tukee paranemisprosessia.

Sairaudet saavat alkunsa myös ihmisen ulkopuolisista lähteistä kuten väärästä ympäristöstä, väärästä ruokavaliosta, väärästä lääkehoidosta, bakteeritulehduksesta, tupakoinnista, alkoholin liikakäytöstä, fyysisestä tapaturmasta, huonosta hygieniasta jne.

On mahdotonta jakaa sairauksia eri ryhmiin, koska ne poikkeuksetta ovat tavalla tai

toisella yhteydessä henkilön mentaalisiin prosesseihin. Esimerkiksi toisilla ihmisillä on sellainen elämänasenne, että he väistämättömästi vetävät onnettomuuksia puoleensa.

Henkiparannus käytännössä

Virittäytyminen

Henkiparantajan tehtävänä on olla välittäjänä parantajahengen / henkien ja parannettavan välillä. Henkiparantaja ei ole aktiivinen terapeutti, vaan ainoastaan passiivinen työväline. Jotta hän voisi toimia kanavana, hänen on opittava kehittämään virittäytymisen taitoa.

Henkiparantajan täytyy osata virittäytyä henkiolennon kanssa, sillä mitä enemmän hänen tietoisuutensa yhtyy henkiolennon tietoisuuteen, sitä enemmän parantavaa energiaa hänen kauttaan välittyy. Yleisenä periaatteena on, että lähettäjän ja vastaanottajan täytyy ns. värähdellä samalla taajuudella.

Henkiparannussessioon valmistautumiseen kuuluu rentoutuminen, hiljentyminen , joka antaa parantajalle suojauksen ja nostaa hänen tietoisuutensa yhä ylemmäs henkisille tasoille. Viimeksi tehdään suurten energiakeskusten avaaminen henkimaailmaan päin ja yhdytään hiljaisuudessa henkimaailman energioihin. Mitä korkeamman ja hienomman virittäytymisen tason parantaja voi saavuttaa, sitä korkeammanlaatuiseen parantavaan voimaan hän voi saada yhteyden. Hänen parannustyönsä laatu on suoraan verrannollinen hänen virittäytymisensä laatuun.  
Virittäytymistä voi harjoitella rentoutumisen, hiljentymisen ja meditaation avulla.

Kontaktiparannus
Aloitusvaiheessa parantaja virittäytyy parannettavan kanssa. Virittäytymisen tarkoituksena on luoda syvempi, sielujen tason yhteys parannettavaan. Tämä voi tapahtua eri tavoin parannettavaa fyysisesti koskettaen. Parantaja voi esim. pitää parannettavaa kevyesti käsistä tai hän voi seistä parannettavan takana ja pitää käsiään kevyesti parannettavan olkapäillä.

Varsinainen parannusvaihe voi jatkua samalla tavoin tai parantaja voi työskennellä intuitiivisesti parantajahengeltä saamiensa vaikutteiden mukaan.

Parannusvaihe lopetetaan samoin kuin aloitusvaihe eli laskemalla kädet kevyesti parannettavan olkapäille tai pitämällä häntä kevyesti käsistä.

Kaukoparannus

Kaukoparannukseen liittyy virittäytyminen henkimaailmaan päin kuten kontaktiparannuksessakin. Kaukoparannuksen mekaniikka on sama kuin kontaktiparannuksen, sillä parantavat energiat välitetään parantavan kautta. Ainoa ero on siinä, että parannettava ei ole fyysisesti läsnä, vaan parantavat värähtelyt siirretään häneen ajatusprosessin kautta.

Parannuksen lopettaminen

Kun kontaktiparannussessiossa kaikki halukkaat on hoidettu ja kaukoparannu kaikki silloin käsillä olleet parannuspyynnöt käsitelty, parantaja hiljentyy kiittämään Suurta Parantajaa ja hänen hyvän henkimaailmansa edustajia, jotka ovat toimineet

energioiden välittäjinä parantajan kautta parannettavaan. Lopuksi supistetaan henkimaailmaan auki olevat chakrat ja energiakenttä ja tehdään valopallo- tai muu suojaus ennen rutiineihin palaamista.

Yhteenveto

Henkiparantajat ovat tietoisia siitä, että parantavat energiat, joita heidän kauttaan asiakkaaseen välitetään, ovat luonteeltaan henkisiä ja ne tavoittavat ensimmäisenä tämän sielun/hengen, josta useimmat sairaudet ja epäsointu ovat lähtöisin. Kun tämä keskus herätetään, se ottaa vastuun fyysisestä välineestään ja työskentelee saattaakseen tämän keskuksen sopusointuun koko luomakunnan kanssa.

Kun tämä saavutetaan, rauhoittava ja harmoninen vaikutus leviää olemuksen muiden sisäisten tasojen läpi saavuttaen lopuksi ulomman fyysisen tason. Tämän vuoksi henkiparannuksen ensimmäiset vaikutukset ovat kivun häviäminen, rauhoittuminen ja positiivinen asennoituminen, jotka kaikki ovat merkkejä siitä, että parantavat energiat ovat vaikuttaneet asiakkaaseen.

Henkiparantajat tiedostavat parantavan energian alkuperän. He tiedostavat olevansa tämän energian kanavia ja vastaanottavansa tämän energian sellaisessa muodossa kuin se parhaiten sopii asiakkaalle. Henkiparantajat eivät paranna. He sallivat energian kulkevan heidän kauttaan. Se on yksinkertainen ja hellävarainen toimenpide kärsivien ihmisten ja eläinten auttamiseksi.

Henkiparannus ei tarvitse uskoa

Joskus tulee kirjeitä potilailta, joille henkiparannus ei ole tuonut toivottua nopeaa paranemista.

Kirjoittajat kysyvät: "Johtuuko tämä siitä, että minä en usko riittävästi?

Liitän tähän myös kaksi muuta kysymystä, joita kysytään samasta syystä.

Ensimmäinen on: "Kuinka voin uskoa Jumalaan kun hän antaa minun kärsiä näin paljon?", ja toinen on: "Miksi uskoisin parantuvani kun kärsin karmani vuoksi?"

Näihin kolmeen kysymykseen on yhteinen ja yksinkertainen vastaus. Se on: sairaudet ja taudit johtuvat terveyden lakien rikkomisesta.

Henkiparannus pyrkii voittamaan näiden rikkomusten seuraukset poistamalla syyn ja ottamalla oireet hallintaan. Usko suuntaan tai toiseen ei ole välttämätön paranemisen tapahtumiseksi.

Tietenkin sillä, että potilas uskoo hoidon auttavan, on suuri merkitys. Se nostaa hänen mielialaansa ja hän välttää pessimismin, joka aiheuttaa masennusta. Masennus puolestaan tekee tehottomaksi kaiken hoidon, niin lääketieteellisen kuin henkiparannuksenkin.

Jumaluus ei rankaise sairaudella ketään. Kuinka järjetön tämä ajatus onkaan! Kuinka alhainen käsitys Jumaluudesta.

Palatkaamme maan pinnalle ja ajatelkaamme loogisesti. Jos työnnän sormeni tuleen, se palaa. Jos menen kylmällä säällä ulos vähissä vaatteissa, kastun sateessa ja kylmetyn, saan ankaran flunssan. Jos olen jatkuvasti huolestunut, saan päänsärkyä ja lopulta mahahaavan. Jos asun kosteassa olosuhteissa, saan mahdollisesti reumatismin tai niveltulehduksen. Jos hampaani ovat hoitamattomat tai jos en hoida ummetustani, verenkiertojärjestelmäni myrkyttyy ja alan oireina jollakin tavoin, ja niin edelleen.

Huono terveys on seurausta terveyden lakien rikkomisesta. Samalla logiikalla voimme kumota teorian karmallisesta velasta.

Henkiparannus ei ole taikuutta, se on hengentiedettä.

Lääketiede perustuu tietoon niistä fyysisistä laeista, jotka hallitsevat kehoamme ja sen toimintoja. Siinäkään ei ole mitään taikuutta. Se on yksinkertaisesti syyn ja seurauksen oppia.

On olemassa fyysisten lakien puitteet, joiden mukaan lääkärin täytyy työskennellä, ja samanlaiset puitteet on myös henkisillä laeilla, joiden mukaan henkilääkärit työskentelevät. Nämä kaksi lakisarjaa muodostavat täydellisen lain. Henkiparannuksessa jokaisen toiminnon on oltava tämän täydellisen lain mukainen. Se on ainoa rajoitus henkiparannukselle.

On myös helposti nähtävissä, että kun parantavaa voimaa ohjataan henkisistä lähteistä jonkinlaisen säteilyn muodossa, se täytyy muuntaa fyysiseen muotoon, jotta se edistäisi potilaan paranemista.

Meillä on kuitenkin vielä jäljellä kysymys, miksi henkiparannus ei auta kaikissa tapauksissa, vaikka se suurimmassa osassa auttaakin. Jos sillä ei ole mitään tekemistä Jumalan, karmallisen velan tai henkilökohtaisen uskon kanssa, niin mistä sitten on kysymys?

Perusvastaus on, että henkiparannus voi toimia ainoastaan täydellisen lain sallimissa puitteissa. Toisaalta jokaista tapausta täytyy käsitellä sen yksilöllisten ominaisuuksien mukaan lisävastausten saamiseksi. Yritän valaista asiaa muutamin esimerkein.

Ensinnäkin meidän täytyy muistaa, että kaikelle parantumiselle on välttämätöntä syyn poistaminen.

Jos sairauden perussyy on mielemme epäsoinnussa, turhautumisessa, ahdistuksessa jne., silloin sitä täytyy ensin helpottaa. Tämä voi tapahtua ainoastaan Hengen vaikutuksesta. Sitä ei voi voittaa lääkkeitä nauttimalla. Kun syy voitetaan, silloin sairauden oireet saadaan pian hallintaan, ellei kehon tila ole liian heikko vastaamaan hoitoon.

Esimerkiksi, jos henkiparannusta pyydetään potilaalle, jolla on pitkälle edennyt syöpä, kehon vastustuskyky saattaa olla niin heikko, että enää ei ole mahdollista uudelleen aktivoida kehon resursseja taisteluun sairautta vastaan. Apua annetaan kuitenkin muilla tavoin, esim. potilaan mieltä rauhoitetaan ja kipua lievitetään, mutta häntä ei voida parantaa.

Jos niveltulehdus on muodostanut kovaa kudosta nivelen ympärille, sen liike ei voi palautua ellei tätä massaa poisteta ja se ei aina näytä kroonisissa tapauksissa onnistuvan. Jos jänteet ovat lyhentyneet ja kyhmyyntyneet, nivelen liike ei voi palautua ennen kuin jänteet vapautetaan. Tämä on laki.

Jos aistit, hermojärjestelmä ja muu kehon toiminta heikkenee ikääntymisen vuoksi, henkiparannus ei voi voittaa tätä lakia ja tehdä ihmisestä nuorta, mutta kompensaatiota annetaan ylläpitämällä viriliteettiä tai rohdolla ja voimia kaikella mahdollisella tavalla, ja siten ehkäistään heikkenemisen eteneminen.

Toinen tärkeä seikka on. että joskus potilaat ylläpitävät sairauden syytä. He kieriskelevät menneisyyden kärsimyksissä ja ylläpitävät näin mielen epäsointua. He saattavat jatkaa kosteissa oloissa asumista, mikä ylläpitää reumatismia. He saattavat saada myös väärää hoitoa, joka säilyttää sairauden.

On olemassa monia syitä, jotka vaikuttavat siihen, että henkiparannus ei johda niin hyviin tuloksiin kuin mitä se voisi tehdä ilman niitä.

Henkiparannus voi vähentää sairauden oireita tai vaikutuksia, vaikka syy vielä olisikin jäljellä. Tilapäisenä hyötynä on kokemus ja mahdollisesti kivun tai stressin täydellinen häviäminen.

Näissä tapauksissa henkiparannusta ei voi syyttää jos vaiva myöhemmin palaa, sillä sen syy on vielä olemassa. Jos tarkastelemme sairautta ja henkiparannuksen tuomaa apua sen pohjalta, mitä olen tässä artikkelissa sanonut, laitamme asiat oikeaan, logiikkaan ja terveeseen järkeen perustuvaan suhteeseen.

Hyvää tulosta ei saavuteta syyttämällä huonosta tuloksesta uskon puutetta tai yrittämällä sysätä vastuuta Jumalaluudelle.

Henkiparannuksella on mittaamattoman vahva asema, joka pohjaa niihin lukemattomiin parantumisiin, joita on tapahtunut ja joita tapahtuu joka päivä.

Tässä me näemme sen hyvän työn, jonka takana ovat henkiolennot, jotka ovat saavuttaneet laajennetun tiedon siitä, kuinka käyttää lain hallitsemaa parantavia voimia osana jumalallista suunnitelmaa.

Jos näitä lakeja ei olisi, elämä olisi kaaosta, eikä niistä olisi minkäänlaista mieltä eikä turvallisuutta.

Nyt kun hieman ymmärrämme näitä asioita, ihmettelemme sitä ihmeellistä suunnitelmaa kaikkine rajattomine mahdollisuuksineen, jotka ovat meidän perintöosaamme Jumalalta, kaiken Luojalta.

Energian välitys ja sen vaikutus.

Negatiiviset tunnetilat ja asiat vaikuttavat sähköiseen kenttäämme sitä avaavasti.

Negatiivisissa kriiseissä ja sairauksissa energia virtaa ulospäin. Kehosta ulosvirtaava energia on kipua, pelkoa, ahdistusta, pahaa mieltä tai jännitystiloja. Myös sairaudet saattavat alkaa energian huvetessa. Hermo, lihas, tai elin kärsii ns. ravinnon eli energian puutteesta.

Jokaiseen lihakseen ja elimeen tulevat hermoradat sitovat erilaisia negatiivisia tunnetiloja. Autonominen hermostomme reagoi kriiseihin joutumalla eräänlaiseen lukkotilaan. Autonomista hermostoa voidaan kuitenkin käskyttää avautumaan sen lukkiutuneen hermon, tunteen tai asian osalta.

Parasympaattinen ja sympaattinen hermosto reagoivat käskyihin joko asioissa tai tunteissa, miehenä, naisena, instituutiona tai tapahtumana. Parasympaattinen ja sympaattinen hermosto tasapainottavat kehoa joko keuhkojen tai sydämen toimintoja säätelemällä tai voimistamalla eri elimiä, hormonien tuotantoa tai avaamalla lukkiutuneita hermoratoja.

Energian välityksessä käsitellään chakrat joita meillä on seitsemän sekä medali radat.

Hoito kestää tapauksesta riippuen 30 min – yhteen tuntiin. Meitä koossa pitävän sähköinen kenttä kun on auki, niin sielun negatiiviset muistot valuvat kentän sisäosaan lisäten nykyisen elämän pelon tunteita tai kipua. Kentän sulkeminen tapahtuu käsiteltäessä lihakseen sitoutunutta tunnetilaa tai asiaa jolloin sähköinen kenttä sulkeutuu ja samalla kipu, jännitys tai pelkotila poistuu sen lihaksen osalta ja lihas rentoutuu. Tämä tapahtuma kestää kunkin lihaksen tai hermon osalta 1- 2 minuuttiin.

Hoidettava tuntee tapahtuman yleensä pienenä lämpönä käsiteltävässä kohdassa. Samoin kun kipukynnys meillä kaikilla on tunnekysymys. Me reagoimme erilailla asioihin ja tapahtumiin. Hoidettavat voivat kokea pyörivää liikettä, väreitä, kuumuutta, kylmyyttä, pistelyä, kutitusta, paineentuntua, erilaisia tunteita tai helpottavaa itkua tai naurua hoidon aikana.

Energian välityksessä edetään hoidettavan kokemien tunteiden ehdoilla. Hoidon voi keskeyttää tai siitä voi kysellä koska vain. Voimme pitää myös taukoja. Myöskään edellisiin elämiin uskominen ei ole hoidon onnistumisen edellytys.

Hoidon jälkeen vedenjuonti runsaasti noin kolmen päivän ajan on tärkeää kehon puhdistautumiseksi. Omien keskeneräisten tai käsittelemättömien asioiden tai tunteiden kohtaaminen pitää kentän suljettuna.